Tätäkö moon halunnu? Sitä saa mitä tilaa. Moon eläny päivä ja oikiastansa tunti kerrallansa mennä viikot. Töis on ollu kaikenlaasta, takkuakin, ja sitte mulla on ollu vanhempaanvartit. Kotona moon käyny vähä yäsyrännä kääntymäs. Ens viikolla pitääs viälä jaksaa muutama ja sitte on pari iltamenua lisäksi.

Nuas vanhempaankeskustelus sai olla oppilas mukana ja aika moni on ollukki. Kaikkien kans on käyty läpi oppilahien täyttämä ittearvioontilomakes, johonka mä sitte olin lisäälly omat arvioni. Kyllä viimeesten kans rupes jo suuta kuivaamahan ja olis teheny miäli laittaa vain nauha pyärimähä. Samat asiat tuloo kerrottua 18 kertaa. Jos joku kysyys multa yällä lomakkehen sisällön, osaasin ulukua. Osaasinkahan kertotauluakaa yhtä hyvin.

Mutta kyllä mä silti tykkään, jotta nua keskustelut on ollu hirviän tärkeetä ja monia asioota on puhuttu lomakeasiooren ulukopualeltaki. Koulus näköö silti vanhempia niin harvoon ku päiväkoris soli päivittäästä. Vaikka kyllä me siäläki nua vartit pirettihin.

Vaitiolovelevollisuus sitoo mua, jotten mä voi nuasta jutteluusta huurella eres nimettöminä. Sen mä voin vain toreta, jotta mulla on ollu tosi haasteellinen vuasi. Olisko peräti urani "huippu"vuasi. Mutta hengis oon viälä ja enää on muutama viikko ja sitte alakaa huilooloma. Eikös sitä sanota, jotta se mikä ei tapa, vahavistaa. En tiärä mistä kohtaa moon vahavistunu, tai tiärän mä, ahterista. Ja soon tosi. Vaikka moon kulukenu ahkeraa jumpas joka viikko, niin vahavistunu on, ei oo piänentyny mikää kohta. Kyllä mä tiärän syynki. Moon kova pullan ja muun hyväskän perähä. Mun tuntevien EI pirä täs kohtaa sanua, jotta mus olis varaa vahavistuakki. Ei oo, ei oo varaa ostaa uusia klettuja. Äitee tapa sanua, jotta suu söis, vatsa vetäis muttei pidä vaateroikaleita. Näin on. Ja piste.

Mä täs kirijoottaesnani kattelan välillä pihalle. Aiva ku haeskellen seuraavia lausehia. Sattuu harakka iltaruakaalun järjestämähän mun teatteriksi. Kyllä venyy pitkiä matoja nurmikosta eineheksi. Moon aina ihimetelly, jotta kuinka ne löytää nua marot, eikö ne oo siälä mullas maan alla? Onko niillä joku kaikuluataan vai haistaako ne tualla terävällä nokallansa? Nehän katteloo yhyrellä silimällä kerrallansa kuinka ne ny ainakaan näkis mihinä marot on.

Siisti on harakka, ny se putsaa nokkaansa tuallaasehen rautaputkehen. Vähä on paksu hammastikuksi. Nii ja onkokaan sillä hampahia. Vai jäikö mato poikkipäin kitalakehen. Meinaakhan se jo yäpuulle ku nuan pesöö ittiänsä. Kainalotki se haisteloo ja kaikki kirput noukkii jäläkiruaaksi. Jaa, mutta ny mä hokasin, sillä on treffit. Tuli flikka- tai poikakaveri. Mistä nuasta tiätää kumpia ne on. Ny kävelöö yhyres ja katteloo yhteestä iltapalaa.

Joo-o. Sen verran käy ylikiarroksilla, jotta pitää vissihin kiarrokset sammuttaa siivuamisella. Mulla olis niitä villakoiria kans sinne tuhkansitojaksi, mistä Vilukissi kirijootti. Kimppakyyti tulis halavemmaksi. Esikoonen täyttää tänään vuasia, muttei se ny joura juhulia koulukiiruhiltansa. Kehuu, jotta kakutellahan sitte tenttien jäläkehen. Hyvää ei koskaa orota liian kauaa. Vai oliko se nuan.

Ei, kyllä tämä turhanpäiväänen flätinä saa ny loppua, ku ei täs tunnu olevan päätä ei häntää. Josko tästä notkosta viälä joskus nousis.