Emmä oo kuallu.... ainakaan nyt justihin, mä en vaan oo keriinny eres tänne. Miäli olis kyllä teheny. On ollu elo sellaasta haipakkaa taas välillä, jotta hyvä ku on keriinny hengittää, hengestyä kyllä.

Laiska töitänsä räknää, tavatahan sanua. Emmä rupiakkaa niitä täs luettelemahan. Ei tartte kenenkää sitte sanua tuata sanontaa. Sanon vaan, jotta on ollu sellaasia päiviä, joita ei olsi tarvinnu olla ollenkaa. Vaikka mitä sekään ny tähän auttaa. Jos ei niitä olsi ollu, emmäkään sitte olsi ollu. Voi, voi ajatus pätkii... jo tähän aikahan illasta. Nukkumatin kelekas pitääs olla jo kovaa, mutta uhumaan uniaikaani ja kirijootan ja huamisein oon sitte ku nukkunehen rukous. Mitähän sekin tarkoottaa?

Niin, no eihän nukkuva yleensä sano mitää, olisko se sanatoon rukous tua nukkunehen rukous sitte. Joka tapaukses aamulla on väsy, ku pitääs ylähä nousta. Pitääs puhuakki ku ruuneperi, ku aamunavausvuaro on mulla huamisin. Aihe on onneksi kalenteris valamihina, liputuspäivä jne. Päälle veisatahan virrestä viis eiku 490, se on Ruuneperin sanoottama ja sen kaikki osaa, ku ovat veissanahet virsiviikolla miälivirsiänsä.

Se oli muuten miälenkiintoonen tulos, ku joka luakka oli saanu äänestää miälivirsiänsä, niin kaikilla oli melekeen samat virret vähä eri järjestykses vaan. Suasikkia oli Jumalan kämmenellä, Jumala loi, Ystävä sä lapsien, Mä silmät luon ylös taivaaseen... nua ny tuli niistä listoosta miälehen.

Ny mansikki menöö partehensa, ku nat, sov kot, sano ruattalaanen.