Se on kumma tua possulunssa, ku se saa ihimiset laskemahan leikkiäki  - vakavasta asiasta. Ensin puhutahan oikeen asiallisesti ja kerrotahan, mitä kukin on kuullu ja leheristä lukenu. Kaikenmaailman sivuvaikutukset ja jäläkitaurit käyrähän läpi ja pohorinnat siitä kannattaako ottaa rokotus vai ei.  Niinkustiärät.

Sitte joku yhtäkkiä vaihtaa tyylilajia ja alkakaa maalata  melekoosia uhkakuvia siitä, mitä jos... Ja toinen on heti juanes mukana ja jatkaa ja hetken päästä juttu on saanu koko porukan aivan hervottomaksi. Ja mistä kaikki alakoo. Siitä vain, mitä joku oli aamun leherestä lukenu. Tosiasiaa. Vaikka ei leheret aina totta kirijoota. Ei kaikkia saisi uskua.

Teimmä suunnitelman B. Aina pitää olla varasuunnitelma, jos kaikki ei mee niinku oomma suunnitellu. Me maalasimma sellaasen kuvan, notta kaikki oppilahat on saanu possulunssan ja koulus on vain tunnetusti tervehet ja tunnolliset opettajat, jokka tuloo töihin vaikka pää kainalos tai jalaka paketis apukeppiihin nojaten. Me tuumma uskollisesti joka aamu töihin ja kulutamma aikamma kuinka parahaksi näemmä. Kyllähän me ny aikamma saamma kulumahan. Mä ainakin. Voisin viihryttää ittiäni täälä plokistanias. Ja sitte, jos pikku hillijaa meistäkin porukkaa kaatuus sängyn pohojalle, soviimma, notta viimeenen sammuttaa valot ja panoo ovet lukkuhun.