Jo kuuretta päivää.  Viälä nelijä jäljellä. Tämon sellaanen täsmäputki, notta sen loppumispäivän tiätää etukätehen... ainaki teorias. Joka ilta on reissu tehty ja kaupunki nähty. Välillä on piipahrettu oman pitäjän kirkos harjoottelemas. Ny te hokasitta, notta mä tarkootan sitä Kohti kotia-oopperaa, jonka kantaesitys on perjantaina.

Enemmänki moon ollu kotua pois ku sitä kohti. Ei oo keriinny ku vähän kävähyttää ovensuus laskemas koira ja isäntä, notta onko ne kotona vai onko ne ottanu mulle tuuraajan. Sekin maharollisuus on käväässy miäles, tiärä kuka mun paikalla pian pyärii. Ainaki villakoirat on meillä lisääntyny tänä aikana. Kohta voirahan sanua, nottei tartte enää tulla, pysy siälä kaupungis, ku sinne on niin hinku.

Tänä iltana (pian mä lähären) ja huamenna on niin sanotut kenraalit, johonka on koululaasilla maharollisuus tulla kattomahan. Perijantaina on tosiaan kaks esitystä omas kirkos ja lauantaina ja sunnuntaina Vaasan kirkos. Sinne ainaki viälä saa lippuja. Isonkyrön kirkon esitykset on meleko loppuhun myytyjä. Tulukaa ihimees kuuntelemahan ja kattomahan, jos ootta hollilla.

Leheres oli präntättynä, notta sei ookkaa oikeen oopperaa vaan oratoriota. Kovaa siinä lauletahan, muttei nii hirviän korkialta (ku mäkin sinne pääsin). Sanoosta pitääs saara selevää. Ne, jokka näyttelöö siinä, ne on tosi hyviä. Kuaro on kans ihan laarullinen, vaikka itte sanonki. Siälä on palijo hyviä laulajia. Ja oma luakkansa on Esa Ruuttunen papin roolis.

Saa nähärä minkälaasia viarootusoirehia mulle tuloo maanantaina, ku ei tartte lähtiä hoilaamahan. Se voi olla, notta vanhalta muistilta lähären töistä kohti kaupunkia enkä kohti kotia.