Estiksi kauhian palijo kiitoksia käynnistä meirän 1700-luvun markkinoolla: Irene, Olli, Sesile, Helena P ja Tuulis ja Vaiskai, vaikka sä kuulut oikiastansa oman kylääsihin. Oli mukava treffata, vaikka mulla oli niin rajallisesti aikaa sen oman tyäni tähäre. Toivottavasti teirän reissu kaikkinensa onnistuu hyvin. Tavatahan ny ainakin täälä lokimaailimas, eihän sitä tiärä mihinä seuraavaksi törmäällähän . Oman kiitoksen on ansaannu Vilukissi! Tupakissiä jäin kaipaamahan, toivon mukahan treffatahan joskus toiste.

Sattuupa tänään hassu juttu. Kävääsin uuresestansa markkinoolla ja piipahrin makasiinin näyttelyski. Sattuu olemahan kotiseutuneuvos R.K. vaimoineen oppahana.

Leväluhdan uhrilähtehestä on löyretty rautakauren aikaasia ihimisen pääkalloja joskus 500-600 jKr. Yks tällaanen oli lasivitriinis ny näytillä ja siitä R.-opas rupes toimittamahan ja otti melekeen mua korvasta kiinni ja sanoo, notta mulla on justihin sen mallinen kallo, ku siältä suahaurasta löytyny. Aivan mua rupes kylymääämähän, vaikka oli sellaanen hellepäivä. Notta oikeen esi-isiä olis suahauras, no, ei kai ny sentähä.

Siinä oli muutama turistiki kuuntelemas ja kattomas ku mun kallon muatua analysootihin. Ottaa ja leukaa oli yhtä palijo ja nenäki melekeen suara!!! Äkkiseltään tuntuu ourolta joutua nuan niinku esimerkiksi kaiken kansan nähären.

Sitte se kysyy, notta piränkö mä päiväkirijaa ja mä myänsin niin tekeväni. Se käski mun kirijoottaa tälle päivälle, notta oon Lounatuulen tyttären näköönen! Molin niin hämmennyksis, notta en saanu haravihini enää muuta siitä asiasta. Mikä se Lounatuuli oikee oli. Ny vähä harmittaa. Enkä mä ny kehtaa sellaasia mennä enää jäläkehen päin kyselemähän. Tuskin muistaas opas ittekään mitä on tullu sanottua.