Sain ollla, tai pitihän siitä maksaaki, kuuntelemas The King´s Singers -kuoroa Vaasan kirkos. Vaasas on ollu Kuorofestivaalit ny usiempana päivänä ja tämä oli yks niistä lukuusista konsertiista ja tilaasuuksista mitä tarjolla oli. Nua Kingit oli siältä Englannin kuningaskunnasta kotoosin, niitä oli kuus miästä ja voi velijet mitä sälliä ne oli laulamaha!

Kaks niistä oli kontratenoria eli korkeinta miäsääntä ja sanon minä, nottei moni sopraanokaa pääse nii korkialle. Sitte oli yks (tavalline)tenori ja kaks baritonia ja yks basso. Konsertti kesti kaks tuntia ja yhtää ei tullu aika pitkäksi, vaikka kirkos oli turhan lämmin ja huano ilama.

Ensimmäänen sessio oli hartahampaa kirkkomusiikkia eri kiälillä ja voi, mitä ääniä voi ihimisestä lähtiä. Niillä ei ollu muita soittimia ku huuliharppu, jolla yks miäs antoo vähä alakuääntä. Toises osuures väliaijan jäläkehe tuli vähä köykääsempää; jatsia ja Biitlesiä ja sellaasta. Lauloo ne tangoaki. Sanoo se yks miäs, notta jos teirän tekööö miäli tanssia......... please don´t! Kansa hörähti nauramaha ja siälä lehterillä yks nainen päästi sellaase rönötyksen, notta se  peittos esiintyjienki äänen ja ne joutuu hetki orottamahan ennen ku saivat alootetuksi.

Ne päästeli sellaasia soittimien ääniä suustansa, notta ne kuulosti ihan airoolta (lue d:llä). Välillä niilloli sormekki suus ja välillä ne pörräs huulia ku kakarat tapaa teherä. Oli se uskomatonta ja tairokasta. Kyllä niitä toistekki voi mennä kuuntelemaha ja kattomaha, jos tuloovat lähimaisemihi. Oli niis silimänruakaaki.

Asiasta viirentehe. Pitääskö mun vaihtaa Mansikki-nimi Kerttuhu, ku kirkosta lähties yks täti luuli mua Kertuksi. Se sanoo, sitte, notta tunti väärin ja mä siihen, notta ei haittaa. Luulikhan se mua siksi Vilukissin  Kerttu-haamuksi, joka pyärääli punaases takisnansa. Mulla ei ollu punaasta ku huulis, ja senki molin varmaha jo nualeskellu pois.