Pitää ny kertua meirän yhyrestä akkaan pirssireissusta kaupunkihi. Tai on niitä tehty jo usieeki vuasien varrella, mutta tämä tarina on viimeesimmästä, joka tehtihi eileen. Olimma sopinu tai pirssikuski oli sopinu jo aijat sitte putiikin omistajan kans asiakasillasta. Se kauppias ei mainosta mihinää leheris, ja silti se menestyy. Sen kaupas on myynnis vain naisten klettuja lairasta laitaha, paitti alusverhoja.

Ne illat on aina kaupan aukioloaijan jäläkehe. Ovet pannaha säppihi ja klasiverhot kiinni. Ei siälä mitää hämäriä silti touhata. Esti tarjotaha viiniä ja mehua ja pikkunaposteltavaa. Sillä aikaa ku asiakkahien vattat saa sopivaa täyrennystä, kauppias itte esittelöö uutuuksia ja muita maharottoman ihania klettuja, joita ilaman ei kukaan ittiänsä arvostava nainen tuu toimehe. Sen jäläkehe vasta saa itte ruveta hypistelemähä tarjolla olevia verhoja.

Meitä oli seittemän kyytiläästä kuskin lisäksi. Aina osuu joukkoho enskertalaasiaki, nykki oli kaks. No, hätääsimmät keräs jo sylyllisen tavaraa enen ku viimeeset pääsi tupahankaa. Silloon kauppias toppuutteli, notta esti istumaha ja nauttimaha talon antimista. Tottahan se tiäsi, notta ku akat lipittää vähä viiniä, ne ostaa palijo helepommin ja palijo enemmän.

Siinä me sitte sovittelimma itte kukin eri verhoja ja siunaalimma, ku joku puristaa siältä ja joku lököttää täältä. Mutta ei hätää -  apu oli lähellä, kauppiaan monivuatisella kokemuksella se löyti heti jokahittelle pelekästänsä kattomalla oikian koon. Nii vain rupes klettuläjät suurenemaha, ku pakko oli ostaa ku sai nii halavalla. Ne ei tosiaakaa oo mitään huippuhintaasia luamuksiaa, mutta silti laarullisia ja muarikkahia.

Välillä kauppias kehootti nauttimaha lisää viiniä, nottei mitään nyppyjä jää pullon pohojalle. Mun pitää ny oma maineheni puhuristaa, ku minen tykkää punaviinistä eikä mun migreeninikää nii mä otin sitä punaasta mehua. Pirssikuski sanoo mulle, notta ei hänkää ota ku et säkää!!!

Silti mä löysin ittelleni vaatehuanehen täytestä ihan kiitettävästi ja viälä siitä löytörekistä, johona oli vitosella kaikki. Sain siitä kaharet kaprit ja puseron, vähä kallihee oli toppi ja t-paita, peräti kympin kappales. Kallehin oli huivi, josta piti maksaa melekee kakskymmppiä, vaikka sai 10% alennusta kaikista normaalihintaasista. Se alennus oli vai meille sinä iltana.

Me olimma siälä kaupas vajaa kolome tuntia ja jokahinen sai pussillisen kotiaviämisiä. Jos molsimma talsinu kaupungilla saman aijan, ei meillä olsi viälä mitää ja tuskin oltaas yhtä kauppaa eremmäs päästy. Ja siinä on viälä sekin, ku on akkoja usiee matkas, notta yks olis halunnu sinne ja toinen tänne ja kolomas viälä tuanne kauppaha. Ja mitä meillolis muutaku kipiät jalaat ja nurija miäli. Ny me olimma iloosia ja tyytyvääsiä kaikki ja pääsimmä aijoos kotiakki.

Kyllä me taas viimmeestään syksyllä teemmä uuren reissun, jos elonpäiviä suaraha. Nii ja voi sinne mennä päiväsaikahanki ja vaikka yksinki, muttei se oo yhtä kivaa ku porukalla. Nainen on laumaelään, ainaki vaatekaupas.