Esikoonen on ollu siälä kaukomailla reilun viikon. Muutaman kerran on juteltu skypellä ja yhtä monta kertaa vaihrettu sähköpostia. Kaikki on menny hyvin, on lämmin ja ruakaki hyvää. Vapunaika meni iliman mitää yhteyrenottoa, vaikka skype on koko aijan valamiusasennos. Mä kerkesin jo vähä hualestua ja kiukustuakin.  On se kumma, ku ei voira ilimootella mitä kuuluu. Asiaa vaikeuttaa tiätysti kuuren tunnin aikaerokin; ku meillä on aamu, on siälä yä ja ku meillä on iltapäivä vaikka kaksi, siälä on vasta noustu ylähä. Siälä on tyäaijatki vähän toisenlaaset ku meillä.

Pitää aina eriksensä sopia koska otetaha yhteyttä. Kerran ku mä lähetin tekstarin ja sen jäläkehe juteltihi skypellä, poika sai sen mun saman tekstarin moni kertoohin sinä aikana, ku siinä praatattihi. Laskuttaakohan ne jokaasesta, vaikka ei sillä väliä, ku mulla on ilimaasia (johonakin ne kuitenkin maksetahan) tekstaria 150 tai sinne päin.

No, tänä päivänä oli tullu meili: Ruaka hyvää, vatsa toimii, sikainfluenssa ei jyllää täällä.

Mun tuli miälehe se juttu avioparista, ku vaimo valitti miähellensä, notta sä et rakasta mua enää, ku sä et sano sitä. Niin se miäs sanoo, notta moon sen kerran alttarilla sanonu ja mä ilimootan, jos asia muuttuu. Tuasta meilistä saa vähä saman käsityksen, notta mitä sitä jatkuvasti ilimoottelemaha, mitä kuuluu. Sanoo sitte, jos ruaka ei enää maistu ja vatta lakkaa toimimasta ja possuflenska isköö.