Eileen oli palamusunnuntai ja sehän aloottaa hilijaasen viikon ennen pääsiäästä. Laskiaasestahan alakoo paastonaika ja kestää 40 päivää pääsiääsehen asti. Jokkuhan paastoaa tai ainaki vähentää joitaki ruakia, tv:n kattelua, tiatokonehen näpyttelyä tai pelaamista. Tiärän ihimisiä, jokka on ainaki yrittäny olla puhumatta pahaa muista. Siinä luulen olis parantamisen varaa joka päivä itte kullaki.

Minen oo koskaan paastonnu, en mehu- enkä muutakaa syämisehen liittyvää ittensä kirutusta. Joskus oon yrittäny olla pullalakos ja karkkilakos, mutta ne on loppunu lyhyeen. Esikoonen oli sisukas, ku se oli karkkilakos puali vuatta joskus kakarana, ku mumma lupas sille - jos en väärin muista nii 500 mk. Se on aina ollu hatki rahan perähä.

Mulle ei kukaan oo koskaa luvannu rahaa, en tiärä vaikka olsinki ittiäni kiruttanu rahan kiilto silimis. Tänä vuanna päätin sitte paastota ja alootin shoppaalupaaston ja se on pitäny vaikka vaikiaaki on ollu. En oo ostanu mitään ylimääräästä ittelleni enkä mitää heräteostoja. Oon tiatoosesti yrittäny välttää kaikkia kauppaliikkehiä ja muita pyyryksiä. Miäli on teheny uusia vaattehia ja muuta roinaa (ja kaapit on täynnä klettuja, varsinki jos Isoolta Miäheltä kysyy), ku kaupat tyrkyttämällä tyrkyttää tarjouksiansa, jokku ihan tekstiviestilläkin. Leheret on pullollansa raikkahia ja trenrikkäitä sisustusireoota. Moon ummistanu silimäni kaikilta niiltä hianoolta kuvilta.

Enää kolome arkipäivää olis kestettävänä. Saa nähärä kuinka mun käy ku pääsiäänen on ohi. Oonko jonkun kaupan oven krivas jo ennen aukaasemista. No, mä luulen, jotta ku kattoo kukkarohon, nii enimmät soppaaluhalut katuaa sen siliän tiän. Nii, mutta onha olemas visa!