Mua aprillas muutama oppilas tänä päivänä, jotta ne on unohtanu teherä kotiläksyt ja mä uskoon niitä.  Osasivat olla niin vakavina ja tosissansa, etten mä yhtään hoksannu, jotta ne juksaa. Kyllä niillä oli hauskaa, ku mä viälä olin olevinani kauhian yllättyny, ku ne loruuli sen apprilliä syä silliä -jutun.

Mumma oli jostakin syystä hoitamas meirän poikia joskus 90-luvun alakupualella tai niillä main. Kuinka ollakkaa Kuapus ja mumma oli molemmat nukahtanu päiväunille. Esikooselle oli tullu aika pitkäksi sillä välin ja se oli teheny mummalle jekun. Se olil siirtäny kelloja siis viisaria pari tuntia etehe päin ja ku mumma oli heränny, se oli aivan kauhistunu, jotta oonko mäki nukkunu nuan kauan. Kyllä meille nauru maittoo illalla ku juttu meille vanhemmille kerrottihi.

Kerran mun äitee sai aprillattua mua oikeen viimeesen päälle. Se oli kaupas töis ja se soittaa mulle, jotta ny on kuule tosi halapoja kaffikuppia tarjoukses. Ne on myrnakupin muatoosia, mutta valakoosia iliman sitä kukkakuviota, jotta montako otat, hän laittaa sivuhu, jotta saan tulla vaikka illalla hakemaha. Mä muistan ku mä innostuun puhelimen toises pääs, hyvä jotten kaikille toimiston naisille jo kaupannu kuppia. Sitte viimeen äiteen pokka ei enää pitäny ja se nauroo siälä puhelimes ja vaivoon sai sanottua sen aprilliä. Kyllä molin pettyny ja vähä kiukuski, ku molsin silloon nuarena tärkiää ostanu halavalla astiastotäyrennystä. Ny rupiaa olemaha kippua ja kappoa nii, jotta vois jo osan antaa pois, no oon jo alakanu jakamaha ennakkoperintönä kakaroolle.