Palaan taas koulumuistoohini. Oli käsityätunti, taisin olla 3. luakalla. Jotaki me ompelimma ku neulan ja langan kans olin opettajan viäres. Se mulle ensin näytti ja käski sitte mun teherä. No minä sitten pistin neulan kankahan läpi ja kiskaasin pitkän langan vauhrilla nii jotta se neula otti Toini-opettajan (rauha hänen muistollensa) nenähä. Mahtoo se ottaa kipiää. Kyllä mä pelijästyyn ja sain vain sanottua jotta "oho". Sehä se on suamalaasen anteeksipyyntö. Onneksi ei menny silimähä, vaikka tais sillä olla silimäklasit jotta ne oli suajana.

Nii palijo tua  tapaus on vaivannu ku vuasikymenien jäläkehen sen viälä muistan. Se häpiän tunne kai siinä se suurin tekijä on ollu. Ei siitä koskaa opettaja maininnu, mutta mua siihen aikahan varsin ujoa ja arkaa tyttöä se vaivas. Kyllä mä varoon sen jäläkehen neulan kans heilumista ja varsinki opettajan lähellä.

Iloosta naistenpäivää kaikille naisille ja miksei miähillekki! 

                                               Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

                                                                                     Goethe (1749-1832)

 

       Murhe saa luvan pitää huolen itsestään,

      mutta jotta voit kokea ilon täysimääräisenä,

   tarvitset jonkun iloitsemaan kanssasi.

                                                                     Mark Twain (1835-1910)