Mä sain tänään läksyksi venyttelyä ja kumminauhan vetelyä. Molin fysioterapeutilla opis, jotta saisin olokapääni kuntohon. Se on vihootellu syksystä asti ja mä jo hermostuun ku ei auttanu hiarominenkaa. Tyäterveyslääkäri määräs röntkenihi ja ultraha eikä niis näkyny mitään hälyyttävää. Ei ollu repeämää eikä mikää poikki... Sitte se määräs mut sinne fysioterapeutin oppihi. Mä jo ajattelin, jotta vika onki mun korvien välis... nii voi siäläki olla jonkinlaasta häikkää.

Ny mä sitte sain kotiläksyksi erilaasia venyttelyjä tualle vasemmalle kärellä. Toispualooseksiha sitä tuloo jos ei oikiaa kättäki vähä treenaa. Niitä voi kuulemma teherä mihinä vain, vaikka autolla ajaes. Varootti se kyllä, jotta ojaha ei saa ajaa. Sillä lailla siltä siirtyy vastuu pois, ku se on ainaki varoottanu.

Mul on muutama viikko aikaa harijootella nuata liikkehiä ja sitte mun pitää mennä sinne uurestansa ja se kattoo pääsenkö mä testistä läpi ja antaa uusia, kuulemma vaativampia tehtäviä... tai sitte laiskanläksyä jos mä oon lintsannu. Se kuulemma näköö senki... Minkähälaane röntkenkatse sillä oikeen on? Onkha se joku ammattitauti?

Jos tämä kotijumppa olis vaa mun varas, se jäis tekemätä, mutta ny on piäni paine ku pitää mennä sinne näyttämähä, jotta liikkuuko se olokapää yhtää paremmin. Ja voi ne silti jäärä tekemätä, sitä ku ihimine on nii mukavuuren haluune ja kaikki ylimäärääne liike on nii vaikiaa. Tunnollisena oppilaana mä ajattelen niitä liikkehiä useen, jotta pitääs teherä... Nykki moon koko ajan kerrannu ja ajatellu niitä venyttelyjä, ei sunkaa mun tänä iltana enää kannata niitä teherä. Kyllä mun miälestä hyvin suunniteltu on jo pualeksi tehty.  Jos liikaa teköö, tuloo pian ylikuntohon ja kuinkas mä sen sille fysioterapeutille seliitän...