Me oomma huamenna menos koko koulu laskettelemahan tai osa hiihtää ja osa on pulukkamäes. Mä lupasin olla yhtenä perähänkattojana siälä mäes.

Siiton kohta parikymmentä vuatta ku eka kerran laitoon lasketteluvehkehet jalakahan ja arvakkaa mihinä? Ruattin Åres! Eikä mitää laskettelukouluja ennen eikä kyllä jäläkehenkää. Meitoli kuuren hengen porukka ja tuasta mentehin yli Vaasasta laivalla ja autolla jatkettihin poikki Ruattianmaan.

Sukset ja monot vuakrattihin ja nii mäkehe intoa täynnä. Onneksi hoksattihin valita eres helepommat rintehet, ne sinisellä merkityt. Jotenkin päästihin ankkurihissillä ylähä, vaikka kyllä siinä hetken räpellettihin ennen ku tajuttihin, jotta ei siihen istuta!!

Mäjen päällä kylymä totuus valakeni. Täältä pitääs päästä alaha, mutta kuinka. No kyllähän fysiikan laki - painovoima - toimii. Me ei vaa oltu valamihia ihan nii rarikaalihin alastulohon. Miäsväki lähti erellä mutkittelohon alahapäin ja jättivät meirät naiset sinne seleviämähä nii ku parahaksi näköö. Oikee herrasmiähiä! Se rinne näytti palijo jyrkemmältä siältä ylähältä ku alahalta kattoen. No, mehän ei annettu periksi - eikä se mitää olsi auttanu - millä me siältä olis muutoon tultu. Luanto ei antanu periksi, jotta olis kantanu sukset ja kävelly alaha, laskettelemahan sitä on tultu!

Onneksi oli viälä nii aamu, jottei ollu kovin palijo siliminnäkijöötä. Se oliski ollu kattomisen arvoosta, ku suamalaaset "minä itte" - ihimiset tuloo välillä pyllyliukua ja välillä yrittäen pystyasennos liukua alahapäin. Kaiken kruunas se, jotta sitä mäkiä ei ollu viälä tampattu. Lunta oli satanu reippahasti. Me siis laskettihi melekeen polovehe asti ulottuvaa umpihankia! Toisaalta se tais olla meirän pelastus, se hanki tihkaasi sen verran, jottei vauhti päässy vallan huimaksi. Mutta ottihan se voimille ouroksesta. Ku viimeen päästihi alaha ei yhtää naurattanu ja miähet sai kuulla naispuhujia. No, eihän se niiren syy ollu, ettei me osattu luannostansa yhtä hyvin ku ne. Olisko niiren pitäny kantaa meirät siältä alaha...

Kyllä me oomma jäläkehepäin naurettu makiasti tualle ekalle laskettelukokemukselle. Onnkesi meitä ei kukaan videoonu tai mistä sitä tiätää, oliko silloo jo juu tuubi? Meistä kaikista tuli kyllä lajin harrastajia paitsi se toinen naisihimine ei oo päässy tykkäämähän lajista, vaikka onkin jonkun kerran laskenu sen jäläkehen. Ja oomma me uskaltanu käydä uurestansaki siälä Åres, ku ajateltihi, jottei ne meitä kuiteskaa tunne.

Esikoonen oppi siälä maan kiältäki. Se huuti laskiessansa "venska, venska", ku joku rinnehenkilökunnasta kiälsi sitä laskemasta syäksyä alaha. Tämä tais olla jo sitte niillä myähemmillä reissuulla. Johtuusko tuasta kokemuksesta sen inho pakkoruattia kohtaha.