En oo taikauskoinen, mutta tänään tuli kamala tunne, kun yks valkoinen koira meinas jäädä mun auton alle. Onneksi näin sen pyöratiellä juoksentelevan ja osasin vähän varautua, että josko se tulis tielle. Ja niinhän se tuli. Sain jarrutettua sen verran, että se kerkes pois alta. Jos olis ollu hämärämpi keli, olis voinut jäädä huomaamatta lumisesta maastosta. Vois tietysti sanoa, että tänään oli onnen päivä, kun se koira ei jääny alle . En mä oo koskaan uskonut tämän päivän tuovan epäonnea, kuka sitä ny syntymäpäiväänsä. Haluan ainakin uskoa, että tämä päivä silloin joskus on ollu onnenpäivä vanhemmilleni, ku saivat esikoisensa. Eikä mulle oo sattunut koskaan mitään pahempaa, vaikka perjantaiksi olis osunutkin. Joten jätän mielestäni nuo taikauskoiset höpinät. Eiköhän ne päivät ja niiden tapahtumat oo suuremmis käsis. Luotan siihen, että Taivaan Isä on lähettäny suojelusenkelin munkin askelia varjelemahan. Niin toivon sullekin lukijani ja oikein hyvää huomista ystävänpäivää!