Näissä avajaisissa ei ole tarjottavana muuta kuin sanan leipää. Täytekakkua syötiin viime lauantaina nuorimmaisen 19 v. synttäreillä. Äippäliini saa tyytyä yhteisiin juhliin, kun sattuu omat viikon päästä jälkikasvun synttäreistä. Sain siis 19 v. sitten synttärilahjaksi ihanan pojan, joka nyt on venähtänyt lähes pari metriseksi. Esikoinen on jo aika mies eli kohta 25 v. Siis eipä ole äippä enää eilisen teeren tyttö, mutta syntymävuosi tai numerot ei merkkaa mitään. Tärkeintä on se sisäinen ikä, joka on niitä numeroita paljon pienempi . Vaikka kotona ei kakkua tarjota, piti työkavereille leipoa pieni "kropsu". On sekin kumma tapa kun päivänsankarin pitää tarjota! Se pitäis olla toisin päin. Mutta vaikka veis minkälaasen kovan käntyn, kyllä se syödyksi tulee. Kerran vuosia sitten vein jotain tosi pahoja ulkomailta tuotuja karkkeja, joita ei syöny meillä kukaan niin jo vain työpaikalla ne katos sen siliän tien. Jokahinen karehtii niitä toisiltansa. Aivan väkisin meinaa tulla kirjoitus pohojalaasta, mutta ajattelin tämän ekan pitää yleiskielen puolella. Olis vaan niin mukava praatata omalla leviällä murtehella. Taidan siirtyä siihen jatkos.